- Seikkailijain Kilta - http://seikkailijainkilta.vohvelinritarikunta.org -

Rodut

Rodut

Kääpiöt

Faerunin kääpiöt ovat tarkkaan harkitsevia ja päättäväisiä. Heidän kansallaan on pitkä historia käsityöläisinä, seppinä, kultaseppinä, rakentajina ja sotureina. Vaikka kääpiökansojen muinaisten valtakuntien hohto on haihtunut jo kauan sitten, kääpiöt kunnioittavat vielä perinteitä ja vanhoja tapoja. Sanotaan, että kääpiö ei koskaan unohda. He puolustavat itsepäisesti vanhoja valtakuntiensa rippeitä vuorten ja mäkien alla ja jotkut heistä etsivät mahdollisuuksia vallata vanhat valtakuntiensa rauniot takaisin örkeiltä ja muilta hirviöiltä. Omien legendojensa mukaan Moradin, kääpiöiden jumala, rakensi kääpiöt kullasta, platinasta, kuparista, mithrilistä, maasta ja kivestä sielujen ahjossaan. Sen jälkeen hän puhalsi heihin elämän liekin maan ytimessä ja sieltä kääpiöt löysivät tiensä maan päälle ja jokaiseen maailman kolkkaan. Tuhannet vuodet ovat erottaneet kääpiökansat eri alaroduiksi: kilpikääpiöiksi, jotka ovat yleisimpiä pohjoisessa, kultakääpiöiksi, jotka ovat kotoisin etelästä ja harmaakääpiöiksi (duergarit), jotka ovat kotoisin Uumenalasta.

Mieskääpiöiden yleisiä nimiä: Adrik, Alberich, Baern, Barendd, Brottor, Bruenor, Dain, Darrak, Delg, Eberk, Einkil, Fargrim, Flint, Gardain, Harbek, Kildrak, Morgran, Orsik,

Oskar, Rangrim, Rurik, Taklinn, Thoradin

Naiskääpiöiden yleisiä nimiä: Amber, Artin, Audhild, Bardryn, Dagnal, Diesa, Eldeth, Falkrunn, Finellen, Gunnloda, Gurdis, Helja, Hlin, Kathra, Kristryd, Ilde, Liftrasa, Mardred, Riswynn, Sannl, Torbera, Torgga, Vistra

Yleisiä sukunimiä: Balderk, Vahva-ahjo, Dankil, Tuliahjo, Huurreparta, Gorunn, Holderhek, Rautanyrkki, Loderr, Lutgehr, Rumnaheim, Strakeln, Sotavasara, Torunn, Ungart

 

Kilpikääpiöt

Ovat hitaasti lämpeneviä ja juroja, konservatiivisia, taitavia käsityöläisiä. Iho on usein vaaleahko, pitkät parrat ja sinertävät silmät. Kilpikääpiöiden muinainen koti Faerunissa on pohjoinen ja tästä todisteena pohjoisessa on useita vanhoja ja raunioituneita kääpiölinnoituksia. Monet niistä ovat jo pahantahtoiset rodut ottaneet haltuunsa ja kääpiöt yrittävät (usein hieman epätoivoisesti) ottaa niitä takaisin haltuunsa. Koska he ovat joutuneet sotimaan useita sotia monen sukupolven aikana, kilpikääpiöt ovat karaistunutta kansaa, eivät luota juuri keneenkään ja kantavat pitkään kaunaa. Konservatiivisemmat heistä haluavat noudattaa vanhoja perinteitä, eristyneinä muista sivistyneistä kansoista ja tunkeilijoilta turvassa isojen kivimuuriensa takana. Ne harvat kilpikääpiöt, jotka tuntevat rinnassaan seikkailun kutsun lähtevät pian kivisistä linnoituksista maailmalle muiden rotujen pariin. Kilpikääpiöt ovat kohtuullisen taitavia työläisiä, mutta heidänkään kädenjälkensä ei vedä vertoja kauneudessa eteläisille kultakääpiöserkuille. Kilpikääpiöt rakentavat tavaroita, jotka kestävät useiden sukupolvien ajan ja ne ovat hyvin käytännöllisiä.  

Kultakääpiöt

Ovat hyviä sotureita, optimistisia ja luottavaisia, uskollisia, perinteitä kunnioittavia, ylpeitä. Iho on usein tumma, päivettynyt tai kullalle hehkuva, lyhyemmät parrat, muhkeat viikset. Kultakääpiöt ovat yleisiä itäisissä ja eteläisissä maissa. He ovat mahtavia sotureita, ylpeitä perinteistään ja heillä on vahvat siteet omiin klaaneihinsa. Heitä pidetään usein töykeitä, viileitä ja ylpeitä, mutta he rakastavat hyvää käsityötä ja ovat innokkaita kaupankävijöitä. Kultakääpiöitä on paljon mm. eteläisellä Lohikäärmerannikolla (Dragon Coast), kuin myös vanhoissa idän valtakunnissa. Kultakääpiöt ovat usein optimistisempia kuin serkkunsa kilpikääpiöt, koska heidän valtakuntiaan vastaan ei ole sodittu läheskään niin paljon. Kultakääpiöt ovat taitava työstämään materiaaleja ja heidän mielestään kaikki luonnonvarat maailmassa ovat vain sitä varten, että kuolevaiset voivat tehdä niistä taidetta tai tarvekaluja. Kultakääpiöiden teokset ovat varmasti kauneimpia maailmassa ja lyövät laudalta helposti myös monet vanhojen haltiaseppien työt koristeisuudessaan. Tästä syystä monet kultakääpiöt ovat myös perfektionisteja, jopa liiallisuuteen saakka.

Harmaakääpiöt 

Ovat synkkiä, ahneita, hoikkia, sinnikkäitä, työteliäitä, lainkuuliaisia (omille säännöilleen) ja perinteitä kunnioittavia. Iho on harmaa, tai vaaleanharmaa, tummat silmät, miehet usein kaljuja, muhkeat valkoiset parrat ja viikset. Harmaakääpiöt eli duergarit elävät syvällä maan alla Uumenalassa. Kun he kaivoivat aikoinaan liian syvälle, mielennylkijöiden inhottava rotu orjuutti heidät vuosituhansien ajoiksi. Vaikka he lopulta taistelivat itsensä vapaaksi, tuhansien vuosien orjuus on jättänyt jälkensä tähän kääpiörotuun. He ovat synkkiä ja yhtä tyrannimaisia kuin aikaisemmat isäntänsä. Duergarit arvostavat työtä ja raskasta raatamista ennen kaikkea. Tunteiden näyttäminen on heidän parissaan kiellettyä julkisesti, mutta joskus heidän saatetaan nähdä hymyilevän työskennellessään. He rakastavat, kuten muutkin kääpiöserkkunsa, perinteitä ja lakia, mutta heidän esineensä ovat pelkästään käyttöesineitä ja niistä puuttuu täysin esteettisyys. Hyvin harvasta duergarista tulee seikkailija, juurikin siitä syystä, että heidän pitäisi ensin tulla maanalaisista tunneleistaan yläpuoliseen maailmaan. Ne, jotka jättävät maanalaiset kaupungit, ovat usein karkotettuja jostain syystä.

 

Haltiat

Haltiat loistavat magiassa ja sodankäynnissä. He saapuivat Faeruniin ikuisuuksia sitten ja pystyttivät mahtavat muinaiset imperiuminsa kauan ennen ihmisten valtakuntien nousua. Haltioiden valtakuntien kunnian päivät ovat jo mennyttä ja monet haltioista ovat vetäytyneet kaukaisille keijujen maille tai lähteneet purjehtimaan länteen Ikikodon saarelle. Haltiat olivat ensimmäisiä, jotka todella kansoittivat maailman ja toivat mukanaan taiteiden, tieteiden, magian ja sivilisaation kultaisen ajan. Kauan sitten, voimansa tunnossa, haltiat suorittivat korkeimman magian rituaalin, jonka avulla he toivoivat luovansa täydellisen kotimaan. He onnistuivat, mutta taika mursi maan ja siitä seurasi kauhea mullistus samalla kun Ikikodon saari nousi merestä. Sen jälkeen alkoivat Kruununsodat, pitkä sarja konflikteja haltiavaltakuntien välillä, jotka kestivät kolme tuhatta vuotta. Taistelut tuhosivat suuren osan maailmaa ja niiden seurauksena mustat haltiat pakenivat maan alle. Haltiavaltakunnat eivät koskaan toipuneet näistä sodista ja ajautuivat pitkään rappionkierteeseen. Haltiavaltakuntien vaivuttua unholaan, koitti muiden rotujen aika Faerunissa. Haltiakieltä puhutaan ympäri Faerunin ja joskus sitä kutsutaan myös “tosikieleksi” haltioiden kesken ja sen kirjoittamiseen käytetään omaa aakkosjärjestelmää, Espruaria. Haltioilla on useampia nimiä. Haltiaa pidetään lapsina, kunnes he ilmoittavat olevansa aikuisia. Lapsella on eri nimi, kuin aikuisella ja yksi osa haltiat aikuistumisriittiä on se, kun hän kertoo uuden nimensä. Yleensä tämä tapahtuu noin 100 vuotiaana.

Yleisiä mieshaltioiden nimiä: Adran, Aelar, Aramil, Arannis, Aust, Beiro, Berrian, Enialis, Erdan, Erevan, Galinndan, Hadarai, Heian, mmeral, Ivellios, Laucian, Mindartis, Paelias, Peren, Quarion.

Yleisiä naishaltioiden nimiä: Adrie, Althaea, Anastrianna, Andraste, Antinua, Bethrynna, Birel, Caelynn, Drusilia, Enna, Felosial, Ielenia, Jelenneth, Keyleth, Leshanna, Lia, Meriele, Mialee, Naivara, Quelenna, Quillathe, Sariel, Shanairra, Shava, Silaqui.

Yleisiä sukunimiä: Amakiir (Jalokivikukka), Amastacia (Tähtikukka), Galanodel (Kuunkuiskaus), Holimion (Timanttikaste), Liadon (Hopeasaniainen), Meliamne (Tammijalka), Nai’lo (Yötuuli), Siannodel (Kuupuro), Xiloscient (Kultalehti)

 

Kuuhaltiat

Heitä kutsutaan myös hopeahaltioiksi. Kuuhaltiat ovat suvaitsevaisempia ja seikkailunhaluisempia kuin muut haltiakansat. Haltiavaltakuntien näivettyessä kuuhaltiat hajaantuivat muiden kansojen tykö ja ovat sen tähden seurallisempia ja yhteistyöhaluisempia kuin muut. Muut haltiat pitävät heitä kevytmielisinä ja hieman liiankin huolettomina. Faerunista löytyy joitakin kuuhaltioiden yhteisöjä, mutta suurin osa heistä asuu kuitenkin muiden kansojen parissa osana sivilisaatiota. Kuuhaltioiden iho on yleensä kalpea ja siinä voi olla sininen hohde. Hiusten väri on usein samanlainen kuin ihmisillä, tosin joillakin haltioilla hiukset voivat olla hopeanhohtoiset tai sinertävät.

 

Auringonhaltiat

Heitä kutsutaan myös kultahaltioiksi. Kultahaltioilla on itsepäisyyden ja ylimielisen maine. Monet heistä uskovat olevansa Corellonin valittu kansa ja että muut kansat (jopa muut haltiat) ovat heidän alapuolellaan taidoissa, merkittävyydessä ja sivistyneisyydessä. He kantavat “korkeahaltioiden” titteliä kunnialla ja todellakin heidän rotunsa on vastuussa mahtavista ja joskus jopa hirvittävistä saavutuksista. Kultahaltiat painottavat menneisyyden saavutuksia ja omaa mahtavuuttaan. Tämä heijastuu jopa heidän suhteisiinsa muiden haltiakansojen kanssa, joita he pitävät ehkäpä “vähäpätöisinä maalaisserkkuinaan”. Toisaalta heidän ylimielisyytensä peittää yleensä alleen sen tosiseikan, että he ovat myötätuntoisia ja pyrkivät elämään asettamiensa korkeiden hyvyyden puolustajien arvojensa mukaan. Aurinkohaltioilla on pronssinhohtoinen iho ja usein vaaleat, tummat tai pronssinväriset hiukset. Monet kultahaltioista osaavat magiaa.

 

Metsähaltiat

Heitä kutsutaan myös kuparihaltioiksi. Metsähaltiat ovat yleisempiä haltioita, joita jäi Faeruniin. Suurin osa metsähaltioista asuu Korkiametsässä, eristäytyneinä muista kansoista. Metsähaltiat ovat villejä ja heidän kerrotaan vartioivan usein vanhoja raunioita ja aarnimetsiä ties mistäkin syystä. He ovat usein erakkoja, mutta joskus metsähaltioita voi kohdata kulkemassa erämailla ja metsissä. Jos heitä harvoin muiden kansojen pariin saapuu, he toimivat usein metsästäjinä, eräoppaina, kalastajina, druideina tai muissa ammateissa, mitkä liittyvät suoraan luontoon.

 

Mustahaltiat eli drowt

Mustia haltioita pelätään kaikkialla Rajamailla heidän julmien tekojensa tähden. Mustahaltiat asuvat maan alla olevassa Uumenalassa, joka on kiemurtelevien tunneleiden ja luolastojen verkosto. Mustahaltioiden iho on tumma ja hiukset usein valkoiset. Silmien väri voi vaihdella punaisesta violettiin ja siniseen. Mustien haltioiden huhutaan palvovan hämähäkkien jumalatarta ja usein lapset pelotellaan hiljaisiksi kertomalla kammottavia tarinoita pahoista haltioista, jotka hiipivät yöllä kyliin ja ryöstävät pikkulapsia orjikseen. Muut haltiat vaikenevat mustista haltioista ja osa jopa väittää, että drowt eivät ole heille sukua.

Ihmiset

Ihmiset ovat runsaslukuisin kansa Faerunissa. He ovat kuuluisia hyvästä sopeutumiskyvystään ja kykenevät elämään hyvin erilaisissa ympäristöissä. Suurin osa rajamaiden ihmisistä kuuluu muutamaan eri etniseen ryhmittymään, joita ovat illuskanit, tethyrialaiset, uthgardtin barbaarit ja chondathanit. Muitakin löytyy, mutta he ovat harvinaisempia. Ihmiset eivät ole yhdistyneet mihinkään tiettyyn ryhmään, vaan kahakoita on usein ja ihmisryhmät taistelevat keskenään. Elämä rajamailla on rankkaa ja monesti sorrutaan keinoihin, joita sivistyneemmissä paikoissa pidettäisiin erittäin epämoraalisina ja kunniattomina. Rajamaiden ihmiset ovat kuitenkin sitkeitä ja monilla ryhmittymillä on oma kunniakoodinsa, jota he seuraavat.

 

Chondathanit

Chondathanit ovat yleensä ruskettuneita ja heidän hiuksensa vaihtelevat vaaleasta miltei mustaan. Monet ovat vihreäsilmäisiä, melko pitkiä ja he ovat kotoisin etelästä ja sisämeren rannoilta. Chondathanit ovat usein kauppiaita ja tämän vuoksi heitä on päätynyt moniin eri paikkoihin Faerunissa. Heille tärkeimpiä jumalia ovat Waukeen (kaupankäynnin jumala) ja Tempus (taistelun ja sodan jumala).  Yleisimpiä miehen nimiä: Darvin, Dorn, Randal, Morn, Grim. Yleisimpiä naisen nimiä: Arveene, Esvele, Jhessail, Kerri, Miri. Sukunimiä: Iltametsä, Harmaaholvi, Pitkäpeura.

Chondathanit ovat melko runsaslukuisia Faerûnissa ja heitä on paljon erityisesti läntisessä osassa ja sydänmailla. Heidät tunnetaan sitkeinä ja riskin ottavina kansana, jotka ovat sopeutuneet matkustamiseen ja uusiin asioihin elämässään. Chondathaneita löytyy joka puolelta Faerûnia, johtuen heidän rakentamista kauppareiteistä ja -yhteyksistä. Sotaisina heitä ei pidetä. Monet chondathaneista ovat osaavia kaupankävijöitä ja monesti arvioivat ja arvottavat ihmiset omaisuutensa ja vaikutusvaltansa mukaan, kuinka paljon heille sitä on kertynyt. Koska heidän kansallaan on niin suuri taipumus kaupankäyntiin, he ovat usein sanansa mittaisia, jos eivät moraalinsa vuoksi niin ainakin maineensa tähden.

Koska chondathanit ovat niin laajalle levinneitä, vaihtelee heidän kulttuurinsakin suuresti eri puolilla maailmaa. Kansana heille tärkeää on kuitenkin kaupankäynti, vapaus ja tutkimusmatkailu. “Yleiskieli” eli kauppakieli Faerûnissa on itseasiassa chondathanien kieli ja se kertoo heidän levinneisyydestään laajalle. Monet chondathanit eivät ole niin itsekurillisia, että heistä tulisi välttämättä hyviä velhoja tai pappeja, koska heidän ammattinsa edellyttää säntillistä opiskelua ja on hyvin aikaa vievää. Chondathanit eivät pidä itseään sinänsä kansakuntana, vaan he kategorisoivat itsensä enemmän sen valtion mukaan, missä kulloinkin sattuvat viettämään aikaa vähän pidempään. Chondathaneille oma verenperintö ei ole tärkeää, vaan se, mitä he ovat oman elämänsä aikana saavuttaneet ja haalineet kasaan: omaisuus, voima ja arvovalta. Chondathanit ovat usein luonteeltaan hurjan kilpailuhenkisiä ja itsenäisiä. Usein he ihmettelevät aidosti altruistisia ja epäitsekkäitä tekoja ja pitävät niitä ehkä hieman säälittävinä tai naurettavina. Heille kunnia-asia on selviytyä omillaan. Monesti niitä chondathaneja, jotka lähtevät seikkailulliseen elämään, houkuttaa maine ja mahdolliset rikkaudet, joita he voisivat matkoillaan hankkia.

Kissaeläimiä pidetään yleisesti onnea tuovina eläiminä chondathanien parissa ja niitä pidetään usein lemmikkeinä. Yleisiä ovat tietysti myös hevoset, koska niitä tarvitaan paljon kulkemiseen ja koirat, joita pidetään vartijoina ja metsästystovereina. Kirjoitustaito ja tietämys ovat kovassa arvostuksessa chondathanien parissa ja lapsia opetetaan aina kun mahdollista. Monet lapsista alkavat opintien ja “oppipoikina” olemisen kun täyttävät 12 ja heidän oletetaan oppivan joko kaupankäynnin taidot tai muut ammattinsa vaatimat taidot. Chondathaneilla ei ole vahvoja maagisia perinteitä, toisinkuin monilla muilla ihmiskansoilla, joten aika harva chondathan ryhtyy velhoksi tai papiksi. Noitia tai manaajia heidän joukossaan on vielä harvemmin. He toisaalta arvostavat maagisia esineitä, joista on heille hyötyä heidän ammatissaan tai jotka tuovat heille turvaa. Chondathanit rukoilevat ihmisten jumalia, erityisesti viisauden ja tiedon jumalia, hyvän onnen jumalia sekä kaupankäynnin jumalia.

Chondathaneilla on usein hyvät suhteet kääpiöihin, puolituisiin ja kivimaahisiin, heidän kaupankäynninsä vuoksi. Heitä arvostetaan muiden kansojen parissa ja muutkin ihmiskansat pitävät heitä arvossa. Sen sijaan haltiat, jotka eivät välttämättä kaupankäynnistä niin perusta, eivät välttämättä kiinnosta heitä. Yleensä chondathanit eivät myöskään pidä puoliörkeistä tai muista puolirotuisista, koska he ovat väkivaltaisia ja pilaavat hyvät kauppasuhteet.

 

Illuskanit

Heitä kutsutaan myös “pohjoisen kansaksi”. Yleensä pohjoisen kansa on pitkää ja vaaleaihoista ja monilla heistä on siniset tai harmaat silmät. Yleensä heillä on ruskea-punertava tukka, mutta myös tummempia sävyjä löytyy, jotka kertovat muinaisista netherilin aikaisista sukujuurista. Pohjoisen kansa on yleistä juuri Dessarinin jokilaaksossa ja he muodostavat suurimman osan etnisistä ryhmistä täällä. Kerrotaan, että pohjoisen kansa on lähtöisin alunperin jostakin Miekkamerellä sijaitsevasta saaresta, josta he ovat purjehtineet pohjoiseen. Yleisiä miesten nimiä: Ander, Geth, Flander, Stor, Taman, Urth. Yleisiä naisten nimiä: Amafrey, Getha, Mara, Olga, Westra. Sukunimiä: Kirkasmetsä, Korpinsarvi, Myrskytuuli, Tuulijoki.

Illuskanit ovat merenkävijöinä ja sotaisina tunnettu kansa, joita asuu eniten Miekkarannikolla ja Dessarinin jokilaaksossa. Vaikka heidän esi-isänsä perustivat Illuskin, yhden varhaisimmista ihmissivilisaatioista Faerûnissa ja myös Syväveden kaupungin Miekkarannikolla, illuskaneja on pitkään pidetty sivistymättömänä ja barbaarisena kansana. Heidän kansansa parista on kuitenkin noussut mahtavia riimunoitia, pelottomia merimiehiä ja legendaarisia skaldeja. He myös viljelevät maata, kalastavat, pitävät kaivoksia ja käyvät kauppaa eteläisten merkanttien kanssa. Illuskanit pitävät itseään ylväinä ja vahvoina ihmisinä, joista raaka ilmasto on muokannut selviytyjiä. Omasta mielestään he ovat ansaitusti tienanneet maansa, joissa he asuvat. Illuskanit pitävät suurinta osaa eteläisistä kansoista heikkoina ja turmiollisina. Illuskanit ovat kuitenkin oikeudenmukaisia ja voivat tehdä poikkeuksen niiden kohdalla, jotka ovat osoittautuneet mainettaan paremmiksi. Illuskanit itse ovat uljaita ja kiihkeitä, sortuvat helposti ylpeilyyn, hyväruokaisia ja äkkipikaisia.

Illuskanit arvioivat muita ihmisiä kunnian, voimakkuuden, taistelutaitojen ja urheuden mukaan. Jo varhaisvuosistaan saakka illuskaneja testaavat heidän vanhempansa, vertaisensa ja nuorempansa ja heidän vastauksensa noihin haasteisiin osoittaa heidän paikkansa yhteiskunnassa. Illuskanille on luonnollista, että yhteiskunnassa on “nokkimisjärjestys” ja ne jotka ovat heikkoja ominaisuuksiltaan, eivät ansaitse johtavaa asemaa. Petturuutta, valheita ja laiminlyöntejä halveksitaan, kun taas suorapuheisuutta arvostetaan. Seikkailijoita illuskaneista tulee usein muutamista syistä. Osa pohjoisen kansoista toivoo todistavansa omat voimansa, taistelutaitonsa, tai kunniansa taisteluissa ja koettelemuksissa, jotta he voisivat ansaita kunnioitetun aseman kansansa parissa ja inspiroida bardien taruja ja lauluja, jotta tulevatkin sukupolvet saavat kuulla heidän tarinansa. Toiset taas etsivät valloituksia ja ryöstösaalista, jotta voivat sitten palata syntysijoilleen.

Illuskanit ja uthgardthin barbaarit ovat sukulaiskansoja ja heidän parissaan seikkailijat ovat usein barbaareia. Myös bardeja, joita myös skaldeiksi kutsutaan, arvostetaan kovin, koska he ovat tärkeässä roolissa historian ja kulttuurin ylläpitäjinä. Papit näyttelevät tärkeää roolia heimoelämässä. Vaikka illuskanit eivät siedä varkaita, heillä on kuitenkin toisenlainen katsantokanta merirosvouteen ja monet illuskanin merimiehistä ovat itseasiassa piraatteja, jotka ryöstävät eteläisiä kauppakuljetuksia. Velhot ovat harvinaisempia, paitsi heitä löytyy Arkaanisen Veljeskunnan piiristä Luskanin kaupungista rannikolta. Illuskaneille tärkeimpiä jumalia ovat Auril, Mielikki, Mystra, Oghma, Talos, Tempus ja Umberlee.

Illuskanilaiset arvioivat muita rotuja ja kansoja samojen arvojen mukaan, millä he arvioivat itseään. He kunnioittavat siis voimaa, taistelutaitoja ja kunnioittavat, jos joku antaa sanansa. Illuskanit tulevat toimeen yleensä kääpiöiden kanssa, vaikka historiassa tunnetaankin monia tapauksia, joissa nämä kansat ovat käyneet kahakkoihin maa-alueista. Puolituisia ja maahisia pidetään heikkoina ja heidän ajatellaan sortuvan helposti vilppiin. Myös haltioita ja puoli-haltioita pidetään joskus heikkoina ja liian riippuvaisina magiasta, vaikka heitä pidetään myös vaarallisina. Illuskanit vihaavat örkkejä ja katsovat kieroon myös puoliörkkejä. Monet illuskanit halveksuvat eteläisiä ihmisiä, esimerkiksi chondathaneja ja heidän kauppiaskulttuuriaan katsotaan välillä hieman kieroon, erityisesti heidän omaisuudentavoitteluaan.

Monet illuskanit arvostavat turkispanssareita ja turkisvaatteita, sekä paksuja villaviittoja ja talvivaatteita. Vain harvoilla illuskaneilla on metallipanssareita, koska ne ovat kalliita ja niitä ei voi pitää merillä ollessaan. Usein illuskani, jolla metallipanssari on, on saattanut ryöstää sen toisilta (tai kerätä kuolleelta…)

  

 

Tethyriläiset

Tethyriläiset ovat levinneet laajalle alueelle Miekkarannikkoa ja ovat yleensä keskikokoisia. Heidän ihonvärinsä on tummansävyinen, mutta muuttuu yleensä vaaleammaksi, mitä pohjoisempana heitä asuu. Hiusten ja silmien väri vaihtelee paljon, mutta ruskea tukka ja siniset silmät ovat yleisimpiä. Tethyriläiset käyttävät usein chondathanialaisia nimiä.  

 

Uthgardtin barbaarit

Monet uthgardtin heimolaisista ovat suhteellisen samannäköisiä kuin illuskanit, mutta heidät kyllä erottaa kulttuurillisesti. He uskovat Uthgardtiin, mutta heidän uskonsa mukaan Uthgard ilmaisee tahtonsa erilaisten toteemieläinten kautta. Eri eläimet edustavat eri asioita heidän uskonnossaan. He ovat shamanistisia ja melko alkukantaisia. Uthgardtin barbaarit kuuluvat eri heimoihin ja katsovat, että juuri tietty toteemieläin edustaa eniten heidän heimoaan ja uskontoaan. Uthgardilaiset vieroksuvat magiaa. Rajamailla elää heimolaisia Hirven heimosta, Harmaasuden heimosta, Aarnikotkan heimosta ja Ukkospedon heimosta.

Uthgardin barbaarit on yhteisnimitys usealle barbaariheimolle Faerûnissa, jotka palvovat Uthgardia jumalanaan (muut ihmiset kutsuvat häntä nimellä Tempus, taistelun herra). Jokainen heimo on nimetty toteemieläimensä mukaan, joka kuljettaa viestejä heidän ja jumalan välillä. Uthgardin heimot ovat sukua illuskaneille, pohjoiselle kansalle, mutta ovat sivistymättömämpiä ja alkukantaisia muiden kansojen mielestä. Uthgardit pitävät puita pyhinä, eivätkä halua kaataa elävää puuta. Heillä on ryöstelijöiden, varkaiden ja orjuuttajien maine muiden kansojen parissa, mutta itse he näkevät itsensä elävän oman kunniakoodistonsa mukaan. 

Hirven heimo esiintyy eniten Yartarin lähistöllä ja kerrotaan, että heidän pyhä esi-isien kukkulansa sijaitsee jossakin Yartarista pohjoiseen, ja sitä kutsutaan Piikiven kukkulaksi. Hirven heimolaisia pidetään muiden kansojen parissa orjuuttajina ja raakalaisina, jotka ryöstävät vankkureita ja ottavat ihmisiä orjiksi.

Puolituiset

Puolituisia pidetään näppärinä ja sisukkaina. Ennen kaikkea heitä pidetään onnekkaina ja joskus hieman tyhmänrohkeinakin. Puolituiset voidaan jakaa kahteen kansaan, kevytjalkoihin ja vahvasydämiin. Näistä kevytjalat ovat kepeämielisiä, vaihtavat paikkaa usein ja pitävät kulkemisesta. Sen sijaan vahvasydämet ovat enemmän juurtuneet kotipaikkaansa ja ovat enemmän “jalat maassa” -tyyppejä. Kevytjaloille kulkeminen on tärkeää, eivätkä he yleensä pysy kauaa samassa paikassa. He ovat myös hyvin sosiaalisia, tulevat toimeen kaikkien kanssa ja heillä on utelias ja avoin mieli. Vahvasydämet viihtyvät omissa tuvissaan, mutta ovat myös lämminmielisiä ja uskollisia ystäviä.

 

Muut rodut

Faerunissa asustaa monenlaisia kansoja, joista kuuluu huhupuheita usein. Joku sellaisen on joskus nähnytkin. Näistä vain muutamia esimerkkejä ovat maahiset, lohikäärmeenveriset, örkit ja puoli-örkit, pirunveriset ja genasit. Joku sellaisen on saattanut joskus nähdäkin. Yleistä tietoa näiden kansojen tavat ja tottumukset eivät kuitenkaan ole. (Jos haluat tehdä muun rodun edustajan, se onnistuu, mutta sinun tulee ottaa selvää näistä roduista tai kysyä niistä pelinjohdolta ennen hahmon tekemistä.)